Hups, viime kerrasta onkin vierähtänyt aikaa…tontilla ollaan kuitenkin saatu paljon aikaiseksi 🙂 Tiesitkö että meitä voi seurata myös instagramissa @saimaansaaressa, sinne tulee laiteltua useammin kuvia projektin etenemisestä.
Vaikka vuosi sitten koko projekti tuntui tosi kaukaiselta haaveelta, on kaikki edennyt vauhdilla. Jos ei tontin myyntipäätöksen odotteluaikaa lasketa. Ensimmäisenä aloiteltiin puun kaadoista ja hahmoteltiin mökin tulevaa paikkaa. Puuhommissa itse pystyin auttelemaan lähinnä risujen siivouksessa, tosin oksia kertyi sen verran että ne olisi riittänyt useampaankin juhannuskokkoon. Onneksi ne sai siirrettyä kaivinkoneen avulla sivuun tontin rajalle. Olen yrittänyt olla apuna mahdollisimman paljon ja monia kevyempiä töitä raksalta onkin löytynyt. Toki myös muonituspuolta ollaan naisväellä yritetty hoitaa parhaan mukaan.
Kiitollisuuden velka
Talkoolaiset ovat näissä olosuhteissa ollut korvaamaton apu! Ihan liikuttavaa kuinka paljon olemme saaneet apua perheeltä ja ystäviltä, ei tästä olisi tullut yhtään mitään ilman heitä. Aina on ollut joku valmis auttelemaan ja moni vielä itse ilmoittautunut halukkaaksi talkoisiin! Uskomatonta! Toivottavasti tätä loputonta kiitollisuuden velkaa voi sitten jollain tavalla maksella takaisinkin päin.
Meitä on myös säät suosineet, tähän mennessä on ollut vain muutama kolea sadetuulipäivä. Silloinkaan ei talkoolaiset napisseet vaan hommat tehtiin mitä oli ajateltukin. Ja vähän enemmänkin. Minun hommani oli koleana sadepäivänä teipata hirsien väliin tiivistenauhaa. Hirret oli niin märkiä että vesi seisoi teippauskohdissa, sormet kohmeessa niitä sitten yritti saada pysymään kun liimapintaa ei enää ollut kastuneessa teipissäkään. Perkele. Välillä kuivasin suurempia vesiä hirren päältä jotta teippi pysyisi edes vähän paremmin. Aika turhauttavaa. Myöhemmin joku miehistä vinkkasi että nauhaa voi myös kiinnittää nitojalla….noh sehän auttoi kummasti! Mut joo ei pidä valittaa kun muuten pääasiassa ollaan saatu nautiskella poutapäivistä.
Pikkuapurit mukana
Meillä on mukana menossa myös vauhdikkaat lapsukaisemme. Tasaisin väliajoin (lue: 5min välein) jollain on nälkä, haava sormessa tai siima solmussa. Hetken menee taas kivasti mutta kun selkäsi käännät leikkivät he hippaa vasarat käsissä…Eräänä päivänä olimme olleet tontilla useamman tunnin kun poika alkoi valittamaan maha kipua ja huonoa oloa. Kysyin mikä on ja miten voin auttaa. Diagnoosi selvisi tarkemmissa tutkimuksissa ja oli tylsyys. Heikotti ja pyörryttikin oikein! Kysyin että oletko todellakin vain niin tylsistystynyt ni kehtasi vielä vastata myöntävästi. Ei säälipisteitä. Samantien kun kerroin raksapäivän olevan pulkassa, alkoi TIKTOK-tanssit eikä edellä mainituista oireista ollut tietoakaan. Huomaa kyllä että nykylapset ovat tottuneet toiminnan täyteiseen arkeen harrastuksineen ja pelikoneineen eivätkä kestä tylsyyttä yhtään. Mutta täällä sitä on oiva tapa opetella sietämään 😉
Meidän pelastus on lasten mökkimummola kivenheiton päässä ja voi taas todeta ettei tästä muuten tulisi yhtään mitään. Erityiskiitos kuuluu sinne!
