Pääsiäinen alkoi melko vaihtelevassa säässä. Välillä oli tyyntä ja aurinkoista, mutta hetkessä keli saattoi muuttua tuuliseksi ja sateiseksi. Otin projektiksi laiturin fiksaamisen, koska sen asentaminen oli suunniteltu tehtäväksi pohjatöiden yhteydessä hyödyntäen kaivinkonetta painojen pudottamiseen.
Yllätyksekseni runko oli jonkin verran huonommassa kunnossa, kun olin ajatellut. Puutavaraa meni paljon suunniteltua enemmän, mutta nyt rungosta saatiin aiempaa tukevampi. Nyt tärkeintä on saada laituri veteen, koska kansilaudoituksen uusiminen sekä muut ulkonäölliset asiat on helppo korjata myöhemminkin.
Uutta runkopalkkia vaihdettiin 42 metriä ja kiinnitykset tehtiin käyttäen M12 -läpipultteja aiempien naulojen sijaan. Kiinnitysketjujen korvakkeiden kohdat vahvistettiin toisella 48×148 kestopuulla, ja itse korvakkeet kiinnitettiin M16 -läpipulteilla. Vanhojen kansilautojen tarkoituksena oli tässä vaiheessa toimiva vaan ns. ”reivoina”, jotta kansi pysyy edes jotenkin ristimitassa. Ilman niitä olisi ollut mahdotonta nostaa 12 metriä pitkää kantta yhdessä osassa.
Toiseen keskimmäisistä runkopalkeista kiinnitettiin 40mm PEM-putki, jos halutaan tulevaisuudessa piilottaa vedenotto laiturin alle. Lisäksi kiinnitettiin 25mm alumiininen asennusputki sähkövetoja varten, esimerkiksi laiturivaloille.
Itse nostotapahtuma hieman jännitti, koska en ollut varma kestääkö koko 12 metrinen kansi nostoa yhdessä osassa. Ensin laskettiin kaikki kolme ponttonia veteen. Oman haasteensa aiheutti Puumalansalmen voimakas virta, ja etenkin akanvirta laskukohdassa. Lopulta opittiin hyödyntämään virtaa ponttonien ujuttamiseksi laiturin alle ja kolmas menikin jo todella iisisti.
Hinausmatka säilytyspaikkaan lähelle tonttia alkoikin melko tahmeasti. Juuri kun olimme lähdössä alkoi kova vastatuuli, joka nosti hieman aaltoakin. Tarkoituksenamme oli hinata laituri laivaväylää myötäillen, väylän ulkopuolella tietenkin. Aallot ottivat aika vahvasti ponttoneihin kiinni, joten vetoa piti olla, mutta ohjaaminen olikin toinen juttu. Jouduttiin useasti korjaamaan veneen asentoa, jotta laituri saatiin kulkemaan oikeaa linjaa.
Ennen lähtöä olin jo tarkistanut Marinetraffic-palvelusta, että meidän aikaikkunassa tulee yksi laiva vastaan, jota tulee väistää reilusti. Olimme juuri pääsemässä pois Puumalan salmesta, kun Helgan keula alkoikin häämöttää Kaupinsaaren takaa, ja niin me kokeneet veneilijät päätimme vetää laiturin reilusti sivuun väylältä. Löysäsimme köyden, otimme veneeseen uuden suunnan ja lähdimme hinaamaan laituria kohti rantaa. Kuului ”naps”, hinausköysi katkesi ja virta lähti viemään laituria suoraan väylälle. Onneksi saatiin tilanne nopeasti haltuun, uutta köyttä kiinni ja laituri suojaan.
Keli tyyntyi yhtä nopeasti kun alkoikin, ja loppumatka menikin ilman haasteita. Todettiin että veneen keulalla työntäen laituri kulki paremmin ja sitä oli helpompi ohjata.
Nyt laituri kelluu poijussa ja on valmiina asennettavaksi. Esteettiset toimenpiteet saavat siis vielä odottaa.
1 thought on “Laiturin korjausta ja vesillelasku”